3.8.2000

A:n velkajärjestelyhakemus Joensuun käräjäoikeudessa

A haki velkajärjestelyä 20.3.1998 vireille tulleella hakemuksella. Hakemuksessaan A kertoi, että hän oli harjoittanut elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana vuosina 1989 - 1991. Tämän jälkeen hän oli ollut työttömänä syksyyn 1993 saakka, mistä alkaen hän oli ollut työntekijänä aviopuolisonsa B:n omistamassa X Oy:ssä.

Velkojista Savo-Karjalan verovirasto vastusti velkajärjestelyn aloittamista ja väitti muun muassa, että A:n X Oy:ssä harjoittama yritystoiminta oli hänen aikaisemman yritystoimintansa jatkamista.

Käräjäoikeuden päätös 4.9.1998

Käräjäoikeus totesi, että A:n hakemuksessa mainituista noin 2 106 000 markan veloista 2 070 920 markkaa oli aiheutunut hänen toiminimellään vuosina 1989 - 1991 harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta, jonka toimialana oli A:n oman ilmoituksen mukaan ollut romukauppa ja purkutoiminta. A oli tosiasiallisesti jatkanut toiminimellään harjoittamaansa elinkeinotoimintaa vuoden 1993 syksystä alkaen X Oy:ssä. X Oy:n ja A:n toiminimellä harjoittaman elinkeinotoiminnan toimialat olivat pääosin samat. X Oy oli perustettu yksin A:n aviopuolison B:n nimiin. B oli ammatiltaan opettaja eikä osallistunut yhtiön tosiasialliseen toimintaan. Vaikka A ei omistanut yhtiön osakkeita eikä toiminut sen hallituksessa, hän teki yksin yhtiön liiketaloudelliset päätökset. A:n mukaan yhtiön perusti ja omisti sekä sen ainoana hallituksen jäsenenä oli B sen vuoksi, ettei yhtiötä olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin, jos yhtiön omistajana tai hallituksen jäsenenä olisi ollut A.

Käräjäoikeus katsoi, että vaikka A:n toiminimen harjoittaman elinkeinotoiminnan ja osakeyhtiön toiminnan alkamisen välillä olikin aikaa pari vuotta ja vaikka B olisikin omista varoistaan maksanut yhtiön osakepääoman, nämä seikat eivät poistaneet sitä tosiasiallista tilannetta, että A jatkoi X Oy:ssä aikaisemmin toiminimellään harjoittamaansa elinkeinotoimintaa. Tämän vuoksi velkajärjestelyn edellytyksiä harkittaessa tulivat sovellettaviksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 7 luvun erityissäännökset. Koska velkojen määrä huomioon ottaen oli selvää, ettei A pystynyt maksamaan elinkeinotoimintaansa liittyviä velkojaan toiminnasta saatavilla tuloilla, käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mähönen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 28.1.1999

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Launis, Snellman ja Hakkarainen. Esittelijä Jukka Turunen (mietintö).

Viskaali Turusen mietintö:

"Velkajärjestelylain 45 §:n säännökset tulevat sovellettavaksi osakeyhtiössä elinkeinotoimintaa harjoittavaan velalliseen silloin ja vain silloin, kun velallinen on aikaisemmin harjoittanut samaa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana taikka avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä ja osakeyhtiö on tosiasiassa perustettu siinä tarkoituksessa, että velallinen voisi entiseen tapaan jatkaa elinkeinotoiminnan harjoittamista ja kuitenkin samalla sen estämättä saada velkajärjestelyn. Tätä oikeusohjetta kuvastaa osaltaan myös Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1995:168.

Kun X Oy on aloittanut toimintansa vasta noin kaksi vuotta sen jälkeen, kun A:n yksityisenä elinkeinonharjoittajana toiminimellä harjoittama liiketoiminta oli lakannut, ja kun X Oy ei ole myöskään käyttänyt samoja toimitiloja kuin toiminimi, A:n on katsottava aloittaneen X Oy:ssä uuden elinkeinotoiminnan eikä jatkaneen entistä elinkeinotoimintaansa sillä tavoin, että se estäisi hänen velkojensa järjestelyn velkajärjestelylain nojalla.

Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset alkavat hovioikeuden päätöksen antopäivänä kello 8.00. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jossa mahdollinen selvittäjän määrääminen voi sopivimmin tapahtua, tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Käräjäoikeuden tulee omasta aloitteestaan heti ottaa asia edelleen käsiteltäväkseen."

Perustelut

A on kertonut harjoittaneensa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana vuoteen 1991 saakka. Korkein oikeus katsoo kuten alemmat oikeudetkin, että A harjoittaa nykyään elinkeinotoimintaa X Oy:ssä, vaikka hän on yhtiössä muodollisesti vain työntekijän asemassa. Velkajärjestelylain 45 §:n mukaan velalliselle, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana, voidaan myöntää velkajärjestely vain sanotussa lainkohdassa mainituin lisäedellytyksin. Velkajärjestelylain mukaista menettelyä ei siten voida käyttää edelleen jatkettavasta yritystoiminnasta aiheutuvien velkojen järjestelyyn. Säännös ei kuitenkaan estä velkajärjestelyn myöntämistä elinkeinotoimintaa harjoittavalle velalliselle, jos velkaantuminen ei aiheudu kyseisestä vaan jo päättyneestä elinkeinotoiminnasta. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n nykyään osakeyhtiömuodossa harjoittamaa elinkeinotoimintaa pidettävä hänen aikaisemmin yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamisena.

Sen puolesta, että A:n nykyään harjoittama elinkeinotoiminta on hänen aikaisemmin harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamista, puhuvat seuraavat seikat.

Kummankin elinkeinotoiminnan toimialat ovat olennaisilta osiltaan samanlaiset. A harjoitti aikaisempaa elinkeinotoimintaansa samassa kaupungissa kuin nykyistäkin. A:n aikaisempaa elinkeinotoimintaa ei ole lopetettu ulkopuoliselle selvästi havaittavalla tavalla kuten myymällä liikeomaisuus pakkohuutokaupalla tai konkurssimenettelyssä eikä A ole myöskään tehnyt aikaisemman elinkeinotoiminnan lopettamisesta ilmoitusta kaupparekisteriin.

Sen puolesta, että A:n nykyään harjoittama elinkeinotoiminta ei ole hänen aikaisemmin harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamista, puhuvat seuraavat seikat.

A harjoittaa nykyistä elinkeinotoimintaansa toisissa liiketiloissa kuin aikaisempaa elinkeinotoimintaansa. Uudessa elinkeinotoiminnassaan A ei ole käyttänyt aikaisemman yksityisliikkeensä liikeomaisuutta. Tämän liikeomaisuuden, joka on ollut kokonaan pantattuna, hän on myynyt myöhemmin pantinhaltijan suostumuksin ulkopuolisille ostajille. Kaupoilla saamallaan 65 000 markan kauppahinnalla hän on lyhentänyt pantinhaltijalle olevia yksityisliikkeen velkoja.

Punnitessaan näitä seikkoja keskenään Korkein oikeus katsoo, että edellisen vaihtoehdon puolesta puhuvien seikkojen merkitys jää vähäisemmäksi seuraavista syistä.

Entisen liiketoiminnan päättymisen ja nykyisen elinkeinotoiminnan alkamisen välinen aika on sillä tavalla pitkähkö, että ulkopuolinen voi hyvin ymmärtää toiminnat eri elinkeinotoiminnoiksi. Kun otetaan huomioon, että A:n yksityisliikkeen liikeomaisuuden arvo on ollut vähäinen ja että se on ollut kokonaan pantattuna sen arvon huomattavasti ylittävistä veloista, liikeomaisuuden myyminen esimerkiksi pakkohuutokaupalla tai konkurssimenettelyssä olisi ollut tarkoituksetonta. Tämän takia aikaisemman elinkeinotoiminnan lopettamista myymällä liikeomaisuus vapaaehtoisin kaupoin on tässä tapauksessa pidettävä hyväksyttävänä. Näissä olosuhteissa myöskään sille, että A on aloittanut uuden liiketoiminnan samalla toimialalla ja samalla paikkakunnalla, ei tule antaa ratkaisevaa merkitystä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n nykyään osakeyhtiömuodossa harjoittamaa elinkeinotoimintaa ei ole pidettävä hänen aikaisemmin yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamisena. Sen vuoksi asiassa eivät tule sovellettaviksi velkajärjestelylain 7 luvun säännökset.

Velkajärjestelyn esteiden harkinta ja velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Joensuun käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Wirilander, Raulos, Palaja, Arponen ja Välimäki. Esittelijä Jussi Heiskanen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Vanhempi oikeussihteeri Heiskanen: A on kertonut harjoittaneensa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana vuoteen 1991 saakka. Kuten alemmat oikeusasteet ovat katsoneet, A harjoittaa tällä hetkellä elinkeinotoimintaa X Oy:ssä, vaikka hän on yhtiössä muodollisesti vain työntekijän asemassa.

Velkajärjestelylain mukaisen menettelyn tarkoituksena on yksityishenkilön taloudellisen tilanteen korjaaminen eikä sen avulla voida järjestellä velallisen parhaillaan harjoittamasta yritystoiminnasta aiheutuvia velkoja. Velkajärjestelylain 45 §:n mukaan velalliselle, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana, voidaan myöntää velkajärjestely vain sanotussa lainkohdassa mainituin lisäedellytyksin. Asiassa on riidatonta, että A ei kykene maksamaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta aiheutuneita velkojaan nyt harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta saamillaan tuloilla. Oikeuskäytännössä on katsottu, että velkajärjestelylain 45 §:n säännös voi tulla sovellettavaksi myös silloin, kun velalliset ovat jatkaneet osakeyhtiössä aikaisemmin kommandiittiyhtiössä harjoittamaansa elinkeinotoimintaa (KKO 1995:168). A:lle voidaan siten velkajärjestelylain 45 §:n estämättä myöntää velkajärjestely vain, jos hänen osakeyhtiömuodossa harjoittamaansa elinkeinotoimintaa ei pidetä hänen aikaisemmin yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamisena.

Asia on ratkaistava arvioimalla, johtaisiko velkajärjestelyn myöntäminen elinkeinotoimintojen muodollisesta erillisyydestä huolimatta tosiasiallisesti velallisen yritystoiminnan saneeraukseen velkajärjestelylain avulla sen tarkoituksen vastaisesti. A ei ole aktiivisesti harjoittanut yritystoimintaa syksyn 1991 jälkeen ennen 5.8.1992 kaupparekisteriin merkityn X Oy:n toiminnan aloittamista. A ei kuitenkaan ole väittänytkään tehneensä elinkeinotoiminnan lopettamisilmoitusta eikä ole esittänyt selvitystä siitä, että hän olisi ollut työttömänä työnhakijana. X Oy toimii samalla paikkakunnalla ja pääasiallisesti samalla toimialalla kuin A yksityisenä ammatinharjoittajana. A on osakeyhtiön ainoa työntekijä. Aikaisempi elinkeinotoiminta ei ole päättynyt konkurssiin ja elinkeinotoiminnassa käytetty kiinnitetty kuorma-auto ja tontinvuokraoikeus on myyty vasta vuonna 1995. Vaikka asiassa ei ole ilmennyt, että A:n yksityisliikkeen käyttö- tai vaihto-omaisuus olisi siirtynyt osakeyhtiölle eikä osakeyhtiö toimi samoissa tiloissa kuin A yksityisenä elinkeinonharjoittajana, edellä mainitut seikat huomioon ottaen elinkeinotoimintojen erillisyys ei ole ilmeistä. Tämän vuoksi asiassa tulevat sovellettavaksi velkajärjestelylain 7 luvun säännökset.

Näillä perusteilla hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettane.